Sosiaaliturva kaipaa päivitystä.

Tulevaisuuden sosiaaliturvan arvopohjan tulee perustua vastikkeellisuuden sekä syyperusteisuuden periaatteille. Lisäksi sosiaaliturvan tulee olla pääsääntönä yksilöperusteinen, vaikka turva huomioisikin esimerkiksi asumiskulujen osalta kotitalouden yhteisiä menoja. Sosiaaliturvauudistuksen tulee vähentää ja tasoittaa kannustinloukkuja kannustaen työn tekemiseen ja yrittäjyyteen. Työllisyysasteemme on nostettava tasolle, jolla muut Pohjoismaat jo ovat. Vain työllisyyden kasvun kautta voidaan pitää kiinni hyvinvointipalveluiden kestävästä rahoituksesta ja turvata suomalaisten hyvinvointi.

Työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen tulee olla nykyistä joustavampaa. Osa-aikaisten ja lyhytkestoisten töiden tekemisen tulee aina olla kannattavampaa täyden työttömyyden sijasta. Jokaisen on ensisijaisesti tultava toimeen omalla työllään, mutta tarvittaessa sosiaaliturvalla voidaan täydentää pieniä työtuloja. Tärkeintä on, että jokainen tekee ja yrittää parhaansa osallistuen työmarkkinoille mahdollisuuksiensa mukaan. Järjestelmän tulee kannustaa passiivisuuden sijaan aina aktiivisuuteen, työntekoon, osallistumiseen ja itsensä kehittämiseen.

Vastikkeellisuus mahdollistaa sosiaaliturvan säilyttämisen hyvällä pohjoismaisella tasolla ilman, että työnteon kannustimet merkittävästi vähenisivät. Vastikkeellisuutta tiukentamalla on myös mahdollista tavoitella nykytasoa parempaa turvaa.

Kun kannustinloukkuja halutaan purkaa, on yksilön tilanteen työllisenä oltava houkuttelevampi kuin työttömänä. Korkean sosiaaliturvan maissa tuloero työttömän ja matalapalkkaisen työllisen välillä on pieni. Pieni tuloero on työnteon kannustimien näkökulmasta ongelmallinen, vaikka se on sosiaalisesta näkökulmasta perusteltu.

Vastikkeellisuuteen liittyvä byrokratia sekä velvoitteiden asettaminen ja seuranta ovat siis hinta, joka vastakkaisten tavoitteiden yhteensovittamisesta joudutaan maksamaan. Hyvinvointiyhteiskunta on kahdensuuntainen kauppa, jossa jokainen suomalainen on oikeutettu palveluihin ja sosiaaliturvaan, mutta jokaisella on myös velvollisuus olla työmarkkinoiden käytettävissä. Oikeuksia ei voida vaatia lisää ilman, että myös velvollisuuksia kiristetään.

Pidän keskeisenä peruslähtökohtana jokaisen osallistumista kykyjensä, osaamisensa ja vahvuuksiensa puitteissa työmarkkinoille. Kaikilla pitää olla oikeus antaa panoksensa omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Osallisuutta on vahvistettava kaikin tavoin.